Talven ensimmäinen kunnon pakkaskausi on ohi, Kuuslammillakin elohopea vajosi -25 asteeseen. Nyt on palattu taas normaaliin – siis ilmastonmuutoksen puitteissa – päiväjärjestykseen: äärevää lämpötilojen vaihtelua, tuulia, sateita eri olomuodoissa, välillä aurinkoakin.

Talvehtivat pikkulinnut kiittävät suojasäistä ja vähäisestä lumipeitteestä. Talviruokinta on silti paikallaan, jos haluat ylläpitää talvehtivan lintukannan ympäristössäsi. Kun ruokinnan on kerran aloittanut, ei sitä pidä lopettaa kesken talven leutojen jaksojenkaan aikana. Kovilla pakkasilla  lintulaudan tarjonnan riittävyys on hyvä tarkistaa päivittäin.

Tiaisten vilkasta touhuilua lintulaudan ympärillä on viihdyttävää ja rentouttavaa seurata, mutta tiaiset ovat tärkeitä myös puutarhan tuholaisten hävittäjinä. Vaikka ne tulevat hyvin toimeen siemenilläkin, etsivät ne jatkuvasti koko talven ajan myös hyönteisravintoa oksilta, silmuista ja kaarnankoloista. Esimerkiksi kaarnan raoissa talvehtivat omenakääriäisen toukat ovat talitiaiselle haluttua saalista ja tiaisten aikaansaama toukkien vähennys voi olla jopa 95 % (Solomon & Glen, 1979). Sinitiainen saattaa näyttää kasvintuhoojalta itsekin silputessaan herukkapensaan silmua – itse asiassa se luultavasti kaivaa esiin silmuissa talvehtivia herukansilmukoin toukkia! Toki tiaiset vioittavat myös silmuja, mutta talviruokinta vähentänee näitä vioituksia.

Kevään koittaessa tiaiset ovat ensimmäisinä paikalla harventamassa omenatarhan tuholaisia. Siksikin kannattaa ylläpitää runsas tiaiskanta talven yli jatkuvalla ruokinnalla. Tutkimusten mukaan tiaisista ei tule ihmisistä riippuvaisia ’pullasorsia’, vaan ne jatkavat luonnollista ravinnon hankintaa. Kirvat, kääriäistoukat, hallamittarin toukat ja muut perhostoukat, hämähäkkien ohella, muodostavat tiaisten pääasiallisen dieetin pesinnän alkaessa. Ensimmäisen poikueen ruokintakausi toukokuussa osuu erinomaisesti yhteen tuholaisten kevättorjunnan aikaan ennen omenapuun kukinnan alkua. Muuttavien hyönteissyöjälintujen pesintä ja ravinnon huipputarve ajoittuu hieman myöhemmin omenan kukinnan aikaan.

Lintulaudan lisäksi tarvitaan pesäpönttöjä. Ylen ’Miljoona linnunpönttöä’ ei ole ihan vielä täynnä (http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa) ja nyt onkin aika täydentää pihapiirin, lähimetsikön ja etenkin hedelmä ja marjatarhan pönttötarjontaa ja tietenkin myös puhdistaa ja kunnostaa vanhat pöntöt asumiskuntoon. Tikkojen tarjoamat kolot eivät riitä! Pitääkin tässä varata puutavaraa pönttötalkoisiin pojanpoikien kanssa.

Viite: Solomon, M.E. & Glen, D.M. 1979. Prey density and rates of predation by tits Parus spp. on larvae of codling moth Cydia pomonella (L.) under bark. Journal of Applied ecology 16: 49-59.

PS. Mike Solomon oli vastaväittäjäni omenatarhan petopunkkeja koskeneessa väitöstilaisuudessani.