Isoja otsikoita tulviva media vie helposti ajatukset harhateille. EU:n tulevaisuus, brexit, sote-uudistus, ilmastonmuutos, Venäjä, Nato, Trump, vaihtoehtoiset ’totuudet’, pitääkö näitä kaikkia pohtia ja pelätä? Onko vaihtoehto korvatulpat ja silmälaput? Onko meidän lastemmekin koettava tämä kaikki ja sen päälle vielä epävarmuus omista ensiaskeleista opin polulla? Kuntavaaleissa voimme valita ehdokkaita, joiden tavoitteena on säilyttää Tammelan kouluverkko lasten turvallisuutta lisäävänä lähipalveluna.

Tammelan elävät kylät ovat kuin elävät organismit, jotka ruokkivat suurempaa organismia – koko Tammelaa, Forssan seutukuntaa ja laajemminkin – ja saavat ravintoa ja elinvoimaa lähiympäristön luonnonvaroista, yhteisöistä, yrityksistä ja asukkaista symbioottisessa suhteessa. Kaikki hyödyttävät kaikkia, yhden hyvä ei ole muilta pois. Termit ovat biologisia, elämä on. Puu kasvaa sopeutuen ympäristöön, maaperään, ilmastoon ja muuhun eliöstöön käyttäen ympäristön tarjoamia ravinteita ja vettä sitoen hiilidioksidia auringonvalon avulla ja samalla se tarjoaa suojaa ja ravintoa tuhansille eliöille ja tuottaa happea ja biomassaa koko ekosysteemin hyväksi.

Tammelan kylissä on kasvupotentiaalia: vuosien 2005-2015 aikana lähikoulukylät Letku, Myllykylä ja Susikas-Teuro-Kuuslammi pohjois-Tammelassa kasvattivat väestöään 41 hengellä, muut haja-astusalueiden kylätaajamat menettivät 131 henkeä ja koko Tammelan väkiluku laski 225 hengellä. Liesjärven 25 hengen vähennys ja Porras-Saari kyläparin peräti 39 hengen vähennys ansaitsisivat tarkemman analyysin. Liesjärven koulu lakkautettiin 2010 ja Saaren koulu 2013. Toki molemmat koulut olivat jo pitkään lakkautusuhan alla. Oliko väestötappioon vaikutusta koulujen lakkautusuhalla vai selittyykö se pelkästään kuolleisuuden ja syntyvyyden suhteella?

Kaupungistuminen nähdään nyt kylissä mahdollisuutena, sillä yhä useampi perhe arvostaa turvallisuutta ja välittävää yhteisöllisyyttä ja samalla omaa rauhaa. Lähiluonto elämyksineen on monille tärkeämpää kuin liikekadun hälinä, kaupungin palvelut ovat kuitenkin vain puolen tunnin päässä. Myönteiset kokemukset säteilevät kauas – ’hyvä kello kauas kuuluu’ – ja teknologinen kehitys mahdollistaa työskentelyn tai firman perustamisen lähes missä tahansa.

Tammelan kylissä on vielä paljon tekemistä ympäristön ja elämänlaadun kohentamiseksi, on pusikoituneita pellonreunoja ja joenuomia, on ränsistyneitä taloja ja romahtaneita latoja, mutta on myös upeita luontokohteita, puhtaita vesistöjä ja perinteitä kunnioittaen korjattuja rakennuksia, pihapiirejä ja kylänraitteja. Kirkonkylä on rakennettu ihmisen mittakaavaan ja kivikirkko on säilyttänyt arvokkaan rauhansa. Kylien ja kirkonkylän symbioosi on ilmiselvä ja kaikkia hyödyttävä, vastakkainasetteluun ei ole tarvetta, yhden hyvä ei ole toiselta pois.

Jatkan vielä biologisin termein. Biodiversiteetti, eliöiden monimuotoisuus ja monilajisuus, on kestävälle ekosysteemille tunnusomaista. Uskon, että yhteiskuntien kestävyyttä vahvistaa yhtä lailla yhteiskunnan rakennuspalikoiden monimuotoisuus: kaupunkien, taajamien ja haja-asutusalueiden ja niiden asukkaiden, perheiden ja yhteisöjen omat erityispiirteet. Tässä verkostossa tärkeä rooli on paikallispiirteitä arvostavalla kasvatuksella ja koulutuksella, kylistä puhuttaessa myös kyläkouluilla.

Historiasta löytyy esimerkkejä romahtaneista, yhteen muottiin sovitetuista yhteiskuntakokeiluista. Meillä on unelma monimuotoisista, erilaisuuden hyväksyvistä, oikeudenmukaisuutta arvostavista ja uusiin ideoihin kannustavista verkostoituneista yhteisöistä, jossa tärkeimmät palvelut ovat saavutettavissa joko lähipalveluna tai joustavasti verkon kautta asioiden. Tällaisina Tammelan kylät ovat houkutteleva vaihtoehto luontoa arvostaville perheille, niin asumaan kuin yrittämäänkin.