Kesäkuun alussa istutetun Polkan ensimmäiset marjat on syöty – siis rastaat ovat syöneet. Taimet ovat kasvaneet ihan mukavasti, vettä on tullut niin ettei kastelua ole tarvittu. Tuontitaimissa esiintyi tyvimätää lähes 10 %:ssa – kun en käyttänyt torjunta-aineita tulos näkyy pellossa kuolevina taimina. Ikävä kyllä taudinaiheuttaja säilyy maassa useita vuosia – kaivoin kyllä kuolleet kasvit ylös ja poistin juuriston alueelta myös  maan.  Saa nähdä miten käy korvaustaimien, joita teen ohjaamalla rönsyt kasvamaan uudella mullalla täytettyihin aukkoihin.

Mansikan tyvimätä_pieni_TTuovinen_WP_20170715_10_02_46_Pro
Mansikan tyvimätä (Phytophthora cactorum) tappaa taimia.

Vattukärsäkkäiden vioitukset jäivät vähäisiksi vanhalla kituvalla maalla ja uudella istutuksella vioituksia näkyi vain joitakin – ei merkitystä sadon kannalta. Juhannusruusulla vioituksia oli enemmän kuin mansikalla. Vaikka luteita on ollut hyvin vähän, on epämuotoisia marjoja vanhalla maalla runsaasti – pölyttäjiä on ollut vähän?

Mansikkapunkkia esiintyy nyt paikoittain vanhalla maalla – uudessa ei vielä yhtään havaintoa. Mansikkajauhiaisia on ilmestynyt lehdille, kylmä alkukesä on hillinnyt lisääntymistä viime vuoteen verrattuna – osuutensa lienee myös petopunkeilla.

Aleyrodes lonicerae_pieni_TTuovinen_IMG_0122
Mansikkajauhiainen (Aleyrodes lonicerae).

Omenan raakileet kehittyvät nyt täysin ilman pihlajanmarjakoin vioituksia. Silmiin osui kuitenkin epäilyttävästi alkavaa pihlajanmarjakoin vioitusta muistuttava valkoiseksi kuivunut pisara raakileen pinnalla. Tarkempi silmäys osoitti että kysymys oli omenaleikkurin vioituksesta ja kun leikkasin hiukan omenan kuorta pois paljastui onkalo ja siellä valkoinen leikkurin toukka. Kiusasin toukkaa nostamalla sen ylös kolostaan.

Toukka kasvaa onkalossaan ja poistuu sieltä loppukesällä, pudottautuu maahan ja koteloituu. Omenaleikkuri on joinakin vuosina ihan merkittäväkin omenan tuholainen, tänä vuonna ainakin Kuuslammilla vähäinen vioittaja.

Omenakääriäisiä ei ole enää heinäkuun 1. viikon jälkeen tullut lainkaan pyydyksiin. Muninta jäi vähäiseksi eikä vioituksia ole näkynyt.  Kirvatilanne on säilynyt ennallaan: ei kirvoja omenalla, ei vadelmalla, vain herukoilla joitakin käpertyneitä versonkärkiä ojukkakirvan aiheuttamana. Leppäpirkkoja ja muita kirvapetoja saa etsiä.

Jalavalla on jonkin verran jalavankäärökirvoja eli herukanjuurikirvoja – nimet kertovat sekä vioituksesta että elintavoista. Siivelliset kirvat muuttavat jalavalta keskikesällä herukoille ja herukan juurissa kehittyy siivetön sukupolvi kunnes seuraava siivellinen sukupolvi muuttaa loppukesällä takaisin jalavalle, jonne naaraat munivat talvehtivat munat.

Toinenkin jalavan kirva, jalavanpussikirva, on ilmaantunut Kuuslammille. Nimi kertoo jälleen vioituksesta: jalavanpussikirvan imentä aiheuttaa jalavan lehdessä reaktion jonka seurauksena lehden yläpinnalle kehittyy pussimainen lisäke. Samoja kirvoja löytyi myös Iisalmelta, jalavan levinneisyysalueen pohjoisosista, mistä kuva ja video ovat.

Tetraneura ulmi_pieni_TTuovinen_WP_20170724_031
Jalavan pussikirvan (Tetraneura ulmi) aiheuttamía äkämiä jalavan lehden yläpinnalla.

Jalavanpussikirva lisääntyy pussin sisällä ja siivellisiksi kehitttyvät kirvat siirtyvät heinäkasveille. Juolavehnällä syntyvä uusi sukupolvi hakeutuu esimerkiksi juolavehnän juuristoon, jossa kehittyy uusi sukupolvi, jonka siivelliset yksilöt muuttavat takaisin jalavalle. Siellä kehittyvä sukupolven naaraat munivat talvehtivia munia jalavan oksille. Arvoitus: Miten kirvat murtautuvat ulos paksuseinäisestä pussistaan?