Heinäkuun lopun lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat tuoneet perhoset jälleen iloksemme. Heinäkuun viimeisen viikonlopun mökkireissulla Asikkalassa eniten huomiota herättivät metsänokiperhoset, joita lenteli useita yksilöitä mökkitien varrella.

Aivan tuoreen näköinen, ilmeisesti juuri kuoriutunut sitruunaperhonen nautiskeli ehkä ensimmäistä mesiateriaansa huopaohdakkeen partasutimaisessa kukassa.

Sitruunaperhosen vieraaksi saapui pikavisiitille myös keisarinviitta. Ilmeisesti sillä oli kiire muihin hommiin.

Hetken kuluttua löysin keisarinviittapariskunnan suorittamassa velvollisuuttaan seuraavan sukupolven tuottamiseksi.

Argynnis paphia_pieni_TTuovinen_WP_20170730_11_28_29_Pro
Keisarinviitta (Argynnis paphia) pariskunta sukua jatkamassa.

Kotiin palattuamme Kylä-Mattilan vadelmikossa lenteli useampikin vattulasisiipi. Yksi naaras istahti kädelleni, nosti takaruumiinsa ylöspäin ja alkoi viuhtoa siivillään. Mistä oli kyse? Naaras haihdutti sukupuoliferomonia, haihtuvaa tuoksukemikaalia takaruumiinsa rauhasesta tarkoituksena houkutella koiraita paikalle. Siipiään viuhtomalla se varmisti, että tuoksumolekyylit varmasti lähtevät ilmavirtauksen mukaan eivätkä takerru iholleni. Yhtään koirasta ei kuitenkaan ilmaantunut, ainakaan heti.

Vattulasisiipi on toki vadelman tuholainen, mutta varsin harmiton sellainen. Muistuttaa aika lailla ampiaista, mutta on täysin vaaraton. Toukka elää verson sisällä kaivautuen juurakkoon. Vioitettu verso kyllä yleensä tuhoutuu, mutta koska vadelma yleensä versoo liikaakin, ei muutaman versión tuhoutumisesta ole haittaa.